Olen huomannut viime aikoina
hiljalleen yhä syvemmälle syrjäytyneenä myöhäisteininä
kuinka omat ajatukset alkaa pelottaa
Ensin se oli vain joku yksittäinen päivä, jolloin en tehnyt mitään
Makasin selälläni, tuijotin ehkä kattoa
Laskin varmaan aikaa
Tai sitten en
En välttämättä ajatellut mitään
Saatoin kirjoittaa välillä jotain
En muista
Pidin aina kirjoittamisesta
Seuraavana päivänä se oli jo viikko jolloin en tehnyt mitään
Täysin saamatonta
Mutta eihän yksi viikko mitään haittaa, ne sanoi
Seuraavana päivänä se oli syyslukukausi jolloin en tehnyt mitään
En laskenut aikaa
Muuten olisin tiennyt että syksy on ohi
Kaikki meni niin nopeasti
"Ensi vuonna sitten"
Niin varmaan
Joka vuosi sama pieni toivon ääni päässä
Yhtäkkiä kaikki oli ohi
Saahan sitä joskus vähän masentua, ne sanoi
Se pitää vain osata lopettaa ajoissa
Ehkä huomenna onkin kulunut kokonainen elämä, jolla en ole tehnyt mitään
Vain koska en osannut lopettaa ajoissa
Vain koska en osannut lopettaa ajoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti