Ei meitä oikeasti kiinnosta, me vaan nyökkäillään

Kuunnellaan musiikkia kuulokkeilla, koska se kuulemma tekee meistä kuuroja
Pidetään verhot suljettuna koko päivän, ettei kevätaurinko häikäisisi tietokoneen näyttöä
Jätetään kukat kastelematta, vaikka ne huutaa kuolemaansa

Ollaan kaikki ihan hiljaa, ettei maailma kuulisi meitä
Ehkä me päästään piiloon jos tarpeeksi yritetään
Me ollaan ihan hiljaa



Minä ainakin aion tehdä jotain
Aion olla kuin olisin kirjoittanut tänne viimeksi vasta eilen

Pilvissä

Jos ihminen oikeasti elää vain kerran
Niin mihin me sitten mennään kuoleman jälkeen
Koska jonnekin kai meidän on pakko mennä
Ei se voi olla niin että me vaan lakataan olemasta
Eihän?

Uusi puhelin, kupillinen mustaa kahvia, uusi ystävä,
autolaina, Cosmopolitan-lehden maaliskuun numero,
ne uudet kalliit kymmenen sentin korkkarit,
Instagram-tili, kaikki twiittaukset,
uusi jakso salkkareista.

Ei millään niistä ole väliä enää kahdensadan vuoden päästä
Koska ei meitä ole enää kahdensadan vuoden päästä
Kaikki millä on väliä nyt
Unohtuu ajan kuluessa
Muuttuu mitättömäksi
Vaihtuu uudempaan ja parempaan

Rakenna talo vuonna 1907
Kuole vuonna 1924
Kuka asuu talossasi vuonna 2015
Yli sadan vuoden päästä
Ei ne tiedä että juuri sinä olet sen itse rakentanut
Ei ne tiedä miten kauan siihen käytit aikaa
Ei ne tiedä miten sinä kuolit
Onko sillä edes väliä
Et sinä tunne niitä eivätkä ne tunne sinua
Tuskin ne edes jaksaa uhrata sinulle ajatuksiaan
Vähäpätöisiä ajatuksiaan, joita ne luulee arvokkaiksi
Ei niilläkään ole enää sadan vuoden päästä mitään väliä

Aika on niin katoavaista

Ehkä sokeat ovatkin ainoita, jotka oikeasti näkevät

Ja me vain luulemme olevamme elossa
Koska fyysinen olemassaolomme hämää aivojamme
Mutta oikeasti olemme liian kuolleita astumaan ovesta ulos
Koska kaikki onkin liian vaivalloista

"Miten te tulette ikinä pärjäämään elämässä
sitten kun tulee oikeita ongelmia
joskus vanhana"

Mutta tulihan siitä rumasta pikkulinnustakin joskus kaunis joutsen
Ja kaikki nuorena kukoistava sammuu ajan vieriessä
Niiden "oikeat ongelmat" tulee vasta vähän myöhemmin
Mutta me ollaan edelläkävijöitä

Valopalloja, pallovaloja


Niitä on oikeastaan aika terapeuttista käyttää valokuvauksen kohteena
Ihan niin kuin ne olisi jotain suurtakin taidetta
Vaikka oikeasti ne on vain kuolleen luovuuden tulosta
ja hienon väristen jouluvalojen
joita ei ole riisuttu pois vielä helmikuussa



Hauska tutustua, en saa otetta omasta elämästäni ja se valuu hukkaaan pelottavan nopeasti

Olen huomannut viime aikoina
hiljalleen yhä syvemmälle syrjäytyneenä myöhäisteininä
kuinka omat ajatukset alkaa pelottaa

Ensin se oli vain joku yksittäinen päivä, jolloin en tehnyt mitään
Makasin selälläni, tuijotin ehkä kattoa
Laskin varmaan aikaa
Tai sitten en
En välttämättä ajatellut mitään
Saatoin kirjoittaa välillä jotain
En muista
Pidin aina kirjoittamisesta

Seuraavana päivänä se oli jo viikko jolloin en tehnyt mitään
Täysin saamatonta
Mutta eihän yksi viikko mitään haittaa, ne sanoi

Seuraavana päivänä se oli syyslukukausi jolloin en tehnyt mitään
En laskenut aikaa
Muuten olisin tiennyt että syksy on ohi

Kaikki meni niin nopeasti
"Ensi vuonna sitten"
Niin varmaan
Joka vuosi sama pieni toivon ääni päässä
Yhtäkkiä kaikki oli ohi

Saahan sitä joskus vähän masentua, ne sanoi
Se pitää vain osata lopettaa ajoissa
Ehkä huomenna onkin kulunut kokonainen elämä, jolla en ole tehnyt mitään
Vain koska en osannut lopettaa ajoissa