Joskus ajattelen tyhjää
Mielestäni se on erilaista kaikilla ihmisillä
Minun tyhjäni on pehmeää valkoista
Ei sellaista jota voin koskettaa kädelläni ja puristaa nyrkkiini
Sellaiseksi kuvittelen pilvet
Tiedän kyllä ettei ne oikeasti ole sellaisia
Vaan sellaisella kovalla tavalla pehmeää
Vaan sellaisella kovalla tavalla pehmeää
Minun tyhjässäni on myös hyvin hiljaista
Mutta siellä voi kuulla matalaa surinaa
Vähän niin kuin joskus televisiosta, kun kuva ei näy
Sellaista on vaikea kuvailla
Siellä ei ole ihmisiä
Koska siellä kuuluu rentoutua
Mutta siellä voi silti keskustella kaikkien kanssa
Äänet vastaavat
Ne kaikuvat
Koska minun tyhjäni on niin avara paikka
Niin avara, ettei kattoa tai seiniä tai lattiaa edes näy
En ole aivan varma, onko siellä edes semmoisia
Eikä minun tarvitse aina edes sulkea silmiäni päästäkseni tyhjään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti